Tämän vuoksi haluamme tuoda esiin, että uuden yritystuen osoittaminen tuulisähkön tuotantoon ei ole millään syyllä perusteltavissa. Kyseiset valtion varat voitaisiin käyttää moniin paljon tarkoituksenmukaisempiin ja huomattavasti paremmin työllisyyttä edistäviin kohteisiin.
Uutta tukea on suunniteltu siitä huolimatta, että monet asiantuntevat tahot ovat tuoneet selvästi esille, että uusi tuki on tarpeeton ja haitallinen aiheuttaen häiriöitä kotimaisilla sähkömarkkinoilla. Tuki vääristää markkinat. Suomen tuulivoimalla ei ole merkitystä energiahuollon tai kansantalouden kannalta vaan päinvastoin negatiivinen vaikutus siten, että mitä enemmän on tuulivoimaa sitä enemmän tarvitaan varalle säätöenergiaa.
Vaikka tuulivoimatukea on jo maksettu useampi vuosi, ei alalle ole syntynyt juuri lainkaan uusia tuotannollisia työpaikkoja. Tuulivoimalat tehdään ulkomailla ja tuodaan Suomeen pystytysvalmiina tuotteina. Työllisyysvaikutusta on rajusti liioiteltu erityisesti tuulivoima-alan edunvalvojien taholta. Tuulivoima-ala työllistää lyhyenä rakennusaikana pääasiassa maansiirtotöissä, mutta ei tuo pysyviä työpaikkoja. Paikallisten tehtäväksi jää vastata kulkureittien ylläpidosta maanvuokraajien kanssa vuokrasopimuksissa sovitun mukaisesti. Kasvattamalla tuulivoimatukea ei paranneta työllisyyttä Suomessa.
Tuulivoimalarakentamisen tuonti ulkomailta heikentää kauppatasettamme. Tuulivoimaloiden rakentamiskustannusten kotimainen osuus on vähäinen, sillä tuontiosat muodostavat noin 75 % voimalan rakentamiskustannuksista (Vaasan Energia instituutin selvitys). Voimaloiden mukana tulee yhtiöiden omat pystyttäjät ulkomailta. Perustuksiin tarvittava bulkkiteräskin tuodaan pääosin Kiinasta tai muualta. Yhden voimalan rakentamiskustannukset ovat yleensä olleet noin 4-5 miljoonan euron suuruusluokkaa.
Tuulivoima-alan yritykset eivät tuo työpaikkoja tai muuta merkittävää hyötyä sijoituskunnilleen, eivätkä ne tuo yhteisöveroja. Vuosittain aleneva kiinteistövero on vähäinen. Jopa eniten tuulivoimatukea saaneessa yrityksessä Tuuliwatti Oy:ssä ei ole ketään töissä eikä se suorita yhteisöveroa.
Vastoin alkuperäistä tavoiteta tuulivoiman syöttötariffisijoituksella valtio ei ole aikaansaanut tuulivoima-alalle erityistä osaamispääomaa, joka olisi luonut uutta teollista toimintaa ja lisää työpaikkoja Suomeen.
Kasvavassa määrin suomalaisia tuulitukia maksetaan myös ulkomaille, ja joissain tapauksissa on mahdollista sekin, että suomalaiseen tuulivoimaan sijoitetut rahat ovat peräisin harmailta pääomamarkkinoilta. Suomalaiset runsasta tukea saavat tuulivoimahankkeet ovatkin haluttuja kiivaan kaupankäynnin kohteina, ja lukuisia omistajanvaihdoksia on vireillä.
Tuen valumisesta suoraan ulkomaille on paljon tapauksia, joista mainittakoon esimerkiksi nämä:
1) Luhankalainen Latamäen tuulivoima-hanke on tähän mennessä nostanut tuotantotukea 7,5-8 milj. euroa, joka on maksettu suoraan saksalaiselle pankkitilille. Tuulivoimaloiden käyttö ja huolto tapahtuu ulkomaisten tahojen johdolla. Kiinteistöverotulot Luhangan kunnalle ovat olleen vain hieman yli 100 000 euroa, eikä suomalainen tytäryhtiö ole maksanut tuloveroja Suomeen, joten tuulivoimatuki on siirtynyt lähes kokonaan verotta ulkomaille. Vaikka hankkeet olisivat suomalaisten tytäryhtiöiden hallinnassa, todelliset edunsaajat ovat hyvin usein muualla, ja käytössä ovat siten kaikki verosuunnittelun mahdollisuudet.
3) Kyseenalaisena voidaan pitää sitä, että valtion oma liikelaitos Metsähallitus pyrkii parantamaan taloudellista tilaansa suunnittelemalla valtion maille tuulivoima-alueita ja kauppaamalla niitä ulkomaisille yhtiöille, joille tuet valuvat.
Runsaiden tukirahojen saajista esimerkkinä voidaan mainita Suomen suurin tuulivoimayhtiö Tuuliwatti, jonka liikevaihto oli v. 2014 lähes 40 miljoonaa euroa ja seuraavana vuonna 70 miljoonaa euroa. Liikevoitto liikevaihdosta v. 2014 oli 66,6 % ja v. 2015 58,9 %. Valtio maksoi yhtiölle vuosina 2014 ja 2015 syöttötariffitukea 26 ja 57 miljoonaa euroa.
Suomen viranomaiset ovat valtiontukikirjelmässään v. 2011 ilmoittaneet EU:lle, että 2015 mennessä rakennettavien voimaloiden tuotantokustannuslaskelmissa tuottoasteeksi katsotaan 11 %, ja 2015 jälkeen rakennettaessa 9,6 %. Runsaan syöttötariffituen ansiosta yhtiöt ovat kuitenkin voineet nostaa kymmenien prosenttien vuosituoton. Voimaloiden tehot, korkeus ja sähköntuotto ovat kehittyneet nopeammin kuin tukea suunniteltaessa tiedettiin. Hyödyn korjaa tuulivoimatoimija kokonaisuudessaan, kun tuki on joustamaton. Kyseessä on ansioton arvonnousu, jonka leikkaamista olisikin ryhdyttävä selvittämään.
Tuulivoiman rakentaminen tukitoimin ei ole enää perusteltua myöskään EU:n tai lähialueiden CO2-päästöjen kannalta, sillä olemme saavuttaneet vuodelle 2020 asetetut päästötavoitteet etuajassa jo vuonna 2015. Suomi on uusiutuvan energian kärkimaita ilman tänne soveltumatonta yhteiskunnalle kalliiksi käyvää tuulivoimarakentamistakin.
Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) vastikään (6.4.2017) julkaiseman tarkastuskertomuksen mukaan tuulivoimatuotannon tukeminen syöttötariffilla on osoittautumassa ennakoitua kalliimmaksi tukijärjestelmäksi. Vuonna 2011 sähkön markkinahinta kääntyi laskuun noin 50 eurosta ja päätyi vuonna 2015 noin 30 euroon megawattitunnilta. Nykyennusteet sähkön tulevasta hintakehityksestä ovat sekä Suomessa että Euroopassa jakaantuneita. Markkinahinnalla 50 €/MWh sähkön tuotantotueksi tulisi yhteensä hieman yli 2 miljardia euroa. Sen sijaan nykytason mukainen markkinahinta 33 €/MWh tukikaudella 2017–2030 aiheuttaisi valtiontaloudelle runsaan 3 miljardin euron menot.
Tuulivoiman kapasiteetti vuoden 2016 lopussa oli tarkastuskertomuksen mukaan 1 550 megawattia. Tarkastuskertomuksen (s. 27) mukaan tuulivoiman osuus kotimaisesta vuosituotannosta (66,2 TWh:sta) on vain 3,5 %. VTV arvioi (s. 26), että kustannukset ovat korkeat sekä yksikkö- että kokonaiskustannuksina tarkasteltuna. Syöttötariffilain mukainen tuulivoimatuki voikin lähivuosina nousta 300 milj. euroon vuodessa, jos keskimääräinen sähkön markkinahinta pysyy matalana .
VTV on kertomuksessaan tarkastellut myös TEMin asettaman työryhmän 13.5.2016 antamaa raporttia, jossa valmisteltiin uutta kilpailuun perustuvaa tuulivoiman tukijärjestelmää. TEMin työryhmän esittämissä vaihtoehdoissa ei tarkastuskertomuksen mukaan ole tuesta luopumista koskevaa vaihtoehtoa, vaikka kehittämistarkasteluissa olisi tarpeen esittää myös ”nollavaihtoehto”.
Kertomuksen suositusosassa (s. 7) tarkastusvirasto on todennut seuraavasti: ”Tukijärjestelmien kehittämistä koskevissa tarkasteluissa tulisi olla mukana vaihtoehtoiset tukimuodot ja kannustimet, jotka eivät lisää valtion menoja.” Myös tiedotteessaan VTV korosti, että olisi tarkasteltava myös sellaista vaihtoehtoa, että tukihanketta ei toteuteta.
Kertomuksen suositusosassa (s. 7) tarkastusvirasto on todennut seuraavasti: ”Tukijärjestelmien kehittämistä koskevissa tarkasteluissa tulisi olla mukana vaihtoehtoiset tukimuodot ja kannustimet, jotka eivät lisää valtion menoja.” Myös tiedotteessaan VTV korosti, että olisi tarkasteltava myös sellaista vaihtoehtoa, että tukihanketta ei toteuteta.
Tuulivoimaloiden tuotantokapasiteetti on noussut ja toisaalta investointikustannukset ovat laskeneet merkittävästi, ja muun muassa Suomen Tuulivoimayhdistys tuulivoimateollisuuden edustajana on tuonut esille, että pian tuulivoima pystyy hyvin kilpailemaan markkinaehtoisesti muun sähköntuotannon kanssa. Rakentamatta on vielä paljon syöttötariffituen saaneita tuulivoimahanke-alueita. Syöttötariffituen piiriin kuuluu jopa satoja sellaisia tuulivoimaloita, joiden rakentaminen ei ole vielä ehtinyt alkaa. Kyseisten tuulivoima-alueiden rakentaminen käynnistyy kuitenkin vielä tänä vuonna ja jatkuu pitkään vuoden 2017 jälkeenkin. Uusien hankkeiden tukemiseen lähivuosina ei ole mitään tarvetta.
Ystävällisin terveisin
Kalevi Nikula
Puheenjohtaja, FM
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti